“Asukkailla mahdollisuus tuottaa palveluita asuinpaikassaan – merkityksellisen elämän moottoreina”   

Yleiset tai yhteiset tilat taipuvat monenlaiseen palveluntuotantoon;
niin erilaisiin harrasteryhmiin, ohjattuun toimintaan kuin palveluihin.

Matti Petteri Pöntiö:
Uskon, että vanha klassinen kerhohuone-konsepti ei ole pärjännyt, koska tuotantoarvo pelkille seinille on korkea. Kerhotiloihin voisi panostaa enemmän ja elävöittää niitä, jotta tila toisi lisäarvoa asumiseen. Toiminnalliset tilat, kuten verstaat ja yhteiset oleskelutilat voisivat elävöittää asumista.

Suomessa yhteiskäyttö on viety jo aika pitkälle esimerkiksi koko taloyhtiön käytössä olevissa saunoissa. Kaikkien käytössä oleva tila, josta huolehditaan yhdessä ei ole ihan vieras konsepti.
Jos yhteiset tilat yhdistetään kulunvalvontaan, yhteiskäyttötilalla voisi saavuttaa todella paljon. Oman korttelin mittakaavassa voisi asukkaiden intressien pohjalta toteuttaa asukkaille tärkeimpiä toimintoja. Hyöty tästä on paikallisuus: jos menee tekemään tai harrastamaan muualle, pitää heti miettiä saavutettavuutta. Oodi on hyvä esimerkki monipuolisista yhteiskäytössä olevista tiloista: asiakkaiden käytössä on sekä tekemiseen tarkoitettuja verstastiloja, että enemmän oleiluun tarkoitettu ajanviettopuoli.

Tiina Antinoja:
Asukasryhmien kohdentaminen luo pohjan yhteisöllisyydelle, koska yhdistäviä tekijöitä on jo olemassa.
Esimerkiksi lapsiperheiden korttelissa sama elämäntilanne yhdistää ja sekä lapset että aikuiset löytävät vertaistaan seuraa. Samanlaiset kiinnostuksen kohteet synnyttävät höntsä-joukkueita, taidekerhoja ja palvelujen vaihtoa. Toki ihmiset ovat keskenään erilaisia, eivätkä kaikki osaa heittäytyä yhtä intensiivisesti mukaan toimintaan. Yhteistoiminnan kulttuuri madaltaa kynnystä osallistua.
Ehkä jollain on aikaa antaa ja joku toinen tarvitsee kipeästi toisen apua. Mikäli tilat joustavat ja ihmiset kohtaavat, on kynnys matalalla avun pyytämiseen ja tarjoamiseen. Esimerkkinä voisi käyttää apua koiran ulkoiluttamiseen, ikkunoiden pesuun tai vastaavaan. Yksinäisyys on tässä ajassa suurimpia haasteita. Olisiko digitaalisuudesta tässä apua?

Lauri Peltonen:
Tulevaisuudessa asutaan yhä enemmän yksin, mutta yhteisöllisesti. Yhden hengen kotitalouksien määrä on lähes tuplaantunut vuodesta 1990 tähän päivään ja trendi jatkuu. Kodit ovat neliöiltään pienempiä, mutta talon muut yhteiset tilat täydentävät asumiskokemusta ja joustavat tarpeen mukaan. Esimerkkinä talon yhteinen juhlatila, joka on varattavissa myös yksityiseen käyttöön. Tilassa voi järjestää niin leffaillan kavereiden kanssa tai vaikka synttärijuhlat. Vastaavasti korttelin yhteinen kuntosali mahdollistaa kuntoilun helposti ja työskentelytila mahdollistaa etätyön kotiympäristössä, ilman että jokaisella täytyy olla työhuone omassa asunnossa satunnaiseen etätyötarpeeseen.

Kulutustottumukset ja omistamisen kulttuuri on jo pidempään ollut murroksessa monista eri syistä. Vastuullisuus ja ekologisuus ihmisten arvomaailmassa korostuu, ja se ohjaa tekemään kestäviä valintoja. Jakamistalouden rooli tulee tulevaisuudessa korostumaan merkittävästi, kun kaikkea tavaraa ei kannata omistaa ja varastoida itse. Jo nyt yhteiskäyttöautot, sähköpotkulaudat tai kirjastosta lainattavissa oleva porakone ovat hyviä esimerkkejä tästä muutoksesta.
Kodin ja korttelin pitää rakentua niin, että monimuotoiset tilat palvelevat monimuotoisia tarpeita, olivat ne mitä tahansa. Haluamme olla alusta palveluille huomioiden mahdollisimman hyvin asiakkaiden toiveita sekä kestävimpiin valintoihin nojaavia asenteita. Tilojen pitää palvella myös jakamistaloutta ja tarjota sitä kautta mahdollisuutta niin laitevuokraan, vanhusten kerhoihin kuin lastenhoitopalveluihin.
 

Teemu Pyyluoma:
Voi kyllä! Taloyhtiöiden erilaiset kerhohuoneet ja muut yhteistilat ovat valtava alikäytössä oleva resurssi. Ideaali tilanne olisi, että tilat taipuisivat niin yhteiskeittiöksi, askartelutilaksi, kulmakuppilaksi tai pienpäiväkodiksi sen mukaan mitä asukkaat kulloinkin haluavat ja tarvitsevat.
Voitaisiinko ajatella myös, että pysäköintihallien sijaan asuintalon kivijalassa voisi olla taas ihan vaan autotalleja, sikäli kun jostain syystä autopaikkoja on pakko rakentaa? Ne voisiva oikein suunniteltuina toimia tarpeen mukaan niin auton säilytykseen, polkupyöräparkkina, työhuoneena tai vaikkapa pienenä liiketilana.
Kun tyypillisen asuinalueen asukkaalta kysytään mitä hän arvostaa asuinalueessaan, niin esiin nousevat ulkoilumahdollisuudet. Eittämättä ne ovat tärkeitä, mutta kolikon toinen puoli on, ettei tyypillisellä suomalaisella asuinalueella oikein muuta voikaan tehdä.
Ihmiset kyllä arvostavat ja haluavat palveluita asuinalueelleen, kuten kulmakuppilan tai lähileipomon. Ongelma näiden saatavuuden suhteen ei ole niinkään liiketilojen puute vaan potentiaalisten asiakkaiden eli asukkaiden määrä.
Ainakin Helsingissä on myös sellainen erillisongelma, että liiketiloja kaavoitetaan liikaa suhteessa asukasmäärään. Tästä seuraa, että niiden markkinakysyntä on hyvin alhaista, mikä taas osaltaan rajoittaa omistajan, kuten taloyhtiö, mahdollisuuksia valikoida vuokralaisensa. Taloyhtiön yhteisiä tiloja kuten kerhotiloja pitäisi saada parempaan käyttöön.

Mika Rajala:
Eri ikäryhmissä sinkkutalouksien määrä kasvaa jatkuvasti. Yhteisöllisyyden mahdollistaminen lisää yksin eläville sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuuksia. Yhteiskäytössä voi olla esimerkiksi keittiö-, olohuone-, juhla-, sauna-, uima-allas- ja kuntosalitiloja, sähköautoja tai vastaavia. Taloyhtiöllä voi olla myös pienempi asunto varattavissa talon asukkaiden vieraiden käyttöön. Näin vältytään oman asunnon yhteydessä olevalta vajaakäyttöiseltä vierashuoneelta. Samoin asuntokohtaisten saunojen määrää voisi pienentää toteuttamalla korkeatasoisia spa -henkisiä yhteisiä saunatiloja, jotka tarjoaisivat jokaisella hieman arjen luksusta. Sijoittamalla sauna- ja yhteistilat kerrostalon ylimpään kerrokseen kaikki asukkaat pääsevät nauttimaan maisemista. Myös korttelipihat ovat hyödynnettävissä laadukkaina puutarhamaisina keitaina pihasaunoja ja muita yhteistilaratkaisuja varten. Jaetut yhteiset sosiaalista kanssakäymistä mahdollistavat ja kahviseuraa tarjoavat etätyötilat ilahduttaisivat varmaan myös monia pienten asuntojen omistajia.

Living as a Service – artikkelisarja

Olemme esittäneet väittämiä liityen tulevaisuuden asumiseen. Haastattelemamme asumisen asiantuntijat kommentoivat väitteitämme ja kertovat oman näkemyksensä siitä, miltä asuminen
ja asumisen palvelut tulevaisuudessa näyttävät.

Valitsimme haastetetaviksi henkilöitä, joilla on ajankohtaista näkemystä aiheeseen. Haastattelemiemme asiantuntijoiden näkemykset edustavat monipuolisesti eri näkökulmia aiheeseen.

Haastattelemamme asiantuntijat:
Teemu Pyyluoma, Lisää kaupunkia Helsinkiin – aktiivi
Mika Rajala, Turun kaupunki, Aninkaisten alueen hankepäällikkö
Matti Petteri Pöntiö, Toimitusjohtaja ja asumisen palveluiden kokemusasiantuntija
Lauri Peltonen, Kojamo, Asumisen palvelut -yksikön johtaja
Tiina Antinoja, Arkkitehti SAFA ja asumisen asiantuntija,
tulevaisuusorientoitunut suunnittelutoimisto MUUAN

Lue kaikki artikkelit:
1: “Vuonna 2050 vuokra-asuminen on suosituin asumisen muoto”.
2: “Asukkaat valitsevat itse mitä palveluita korttelissa toteutetaan”.
3: “Asukkailla mahdollisuus tuottaa palveluita asuinpaikassaan
– merkityksellisen elämän moottoreina”.
4: ” Tulevaisuudessa sisältö täydentää sijaintia”
5: ”Vapaa-ajan merkitys korostuu, palvelut halutaan läheltä”.