”Tulevaisuudessa sisältö täydentää sijaintia”

Aikaisemmin asunnolle riitti hyvä sijainti kilpailuvaltiksi. Tulevaisuudessa kaupungeilta, kunnilta, asuntojen ja asumisen palvelujen toteuttajilta vaaditaan sijainnin rinnalle sisältöjä.

Mika Rajala:
Peruspalveluiden ja infran tulisi olla helposti saavutettavissa asunnon sijainnista riippumatta. Ruotsissa uusille asuinalueille rakentuvat usein myös kahvilat ja päivittäistavarakaupat siten, että ne ovat asukkaiden käytössä jo silloin, kun alueelle pääsee muuttamaan. Asumisen palveluihin liittyvinä trendeinä yksittäisissä uusissa kohteissa ovat esimerkiksi turvallisuudentunnetta lisäävät portieeripalvelut. Asukkaille alennuksia ja erikoishintoja tarjoavat samassa korttelissa sijaitsevat yritykset kuten hyvinvointipalvelut, kaupat, ravintolat ja pesulat kotiinkuljetuksin.

Monenlaisista asumisen liitännäispalveluista ollaan kiinnostuneita jo nyt ja niistä ollaan myös valmiita maksamaan. Asukkaiden joukossa on erilaisia tarpeita ja kiinnostusten kohteita palveluiden suhteen. Tulee vain löytää toteuttamiskelpoiset palvelukonseptit ja palveluita tarjoavat yrittäjät. Tietoisuutta palvelutarjonnasta voi lisätä markkinoinnin keinoin ja näin myös löytää uusille palvelukonsepteille asiakaskuntia.

Matti Petteri Pöntiö:
Uskon, että hyvä tarina ja konsepti asumisen ympärillä tuo elämyksiä ja vahvistaa asumisen lisäarvoa, oli kohteen sijainti missä tahansa. Kohteen konseptoinnissa voidaan hyödyntää narratiivia asuinpaikan historiasta ja luoda sisältöä alueella valmiiksi olevien palveluiden ympärillä.

Asumisen monipuolinen tarjonta on sikäli tasa-arvoista, että se luo mahdollisuuksia valita itselleen sopivin tapa asua. Esimerkiksi ryhmärakentamisessa otetaan valtaa pois isoilta rakennusliikkeiltä. Tällaisissa yhteisöllisessä projektissa omistajat voivat päättää hankkeessa enemmän, mutta toisaalta ”koheltamisriski” kasvaa.

Tiina Antinoja:
Sisällöt täydentävät sijaintia. Esimerkiksi hyvien liikuntapalvelujen läheisyydessä voidaan tarjota liikunnallista elämäntapaa tukevia oheispalveluja tai merenrannan läheisyydessä voidaan tarjota asukkaille yhteiskäyttöisiä veneitä ja kanootteja. Yhteiskäyttöisyys vähentää varastoinnin tarvetta ja laskee kustannuksia, jolloin useammalla on mahdollisuus nauttia asumisen sisällöistä.
Alueita, jotka eivät ole niin suosittuja voidaan nostaa kehittämällä palveluita tai tarjoamalla laadukkaampia palveluita

Lauri Peltonen:
”Sijainti, sijainti, sijainti” on vanha asuntosijoittamiseen liitetty mantra, mutta tulevaisuudessa sijainti ei riitä. Suomalaisten vaurastuessa maksukykyä ja maksuhalukkuutta palveluille on koko ajan enemmän. Vuokra-asuminen elämäntapana lisääntyy ja erityisesti kaupungeissa palveluita on totuttu käyttämään, jolloin niiden merkitys kotia valittaessa korostuu merkittävästi. Usein kotia etsittäessä tutkitaan mitä ravintoloita Woltin toimitusetäisyydeltä löytyy.

Vastaavasti odotusarvo talon ja asukkaiden käytössä oleville palveluille korostuu. Yksiössä on ahdasta pitää lätkän kisastudiota tai synttärijuhlia, muta turhista neliöistä satunnaiseen tarpeeseen ei haluta maksaa ylimääräistä. Tällöin talon muiden tilojen pitää joustaa. Lumo-kodeilla on hyviä esimerkkejä yhteisistä tiloista, jotka täydentävät asumista. Asukkaiden vieraiden käytössä oleva vierashuone, etätyötila, kuntosali, juhlatila ja monia muita asukkaiden aktiivisesti käyttämiä lisähuoneita. Myös esim. pakettiautomaattien ja yhteiskäyttöautojen määrä taloissa on lisääntynyt. Kotiinkuljetuksen pitää myös toimia saumattomasti.

Asuminen on palvelu, ja siltä odotetaan yhä enemmän muutakin kuin seiniä. Siivous, lastenhoito, asennus ovat paikkariippuvaisia mutta niiden pitää olla helposti käyttäjän ulottuvilla. Elämisen helppous nähdään itsessään arvokkaana. Helppouden arvostus näkyy esimerkiksi siinä, että ihmiset maksavat mielellään siitä, että pääsevät sähköskuutilla taittamaan lyhyenkin matkan.

Teemu Pyyluoma:
Näkisin tämän niin että vaikka kyseiset toimijat eivät äkkiseltään oikein kuulosta naapuruston sisällön tuottajilta, he voisivat ainakin yrittää olla olematta sen este.
Otan esimerkiksi Puotilan Pikkulinnun: se oli maailmanluokan olutkuppila ja merkittävä vetovoimatekijä Itä-Helsingin Puotilassa. Sen liiketila purettiin samalla kuin vanha Puotilan ostoskeskus, jossa se sijaitsi. Jos asuintaloa paikalle rakentanut toimija ei edes vakavasti yrittänyt saada Pikkulintua uuden talon kivijalkaan, jonkun siellä toimijalla pitäisi saada potkut. Ihmettelen yleisesti, miksei paikan ominaisuuksia käytetä enemmän uudiskohteiden brändäyksessä.

Hankkeita toteutetaan luonnollisesti sen mukaan mistä saa varmimmalla sijoitukselle katetta. Vaikea nähdä miten asukkaiden valitsemat palvelut saisi sidottua hankkeen konseptointivaiheeseen, sillä tavalla, että se olisi taloudellisesti vakaalla pohjalla. YIT:n Juha Kostiainen on puhunut Wienissä olevasta kohteesta . Esimerkissä kokonaisen kadun toiminnot ovat konseptoitu saman toimijan hallintaan.

Helsingissä on mielestäni aivan liikaa liiketiloja tällä hetkellä. Tilojen käyttötarkoituksen muutoksen pitäisi olla paljon joustavampaa kuin nykyään. Eläväisen kaupunkikulttuurin kannalta kankeat käytännöt eivät ole ihanteellisia. Kaavoitus ei ole paras väline tähän. Jotta tarve ja tilat kohtaisivat, käyttötarkoitusten muutoksen pitäisi olla paljon nykyistä joustavampia.

Yritysten tilantarve on todella hankalasti ennakoitavissa. Mielestäni voisimme ottaa askeleen taaksepäin suunnittelussa ja luoda muuntojoustavia tiloja, jotka voisivat toimia esimerkiksi yhtä hyvin autotalleina kuin harrastetiloina. Myös yhteiskäyttöisten tilojen konseptia voisi miettiä uusiksi.

Vaurastumme edelleen ja ostovoima on tuplaantunut lyhyessä ajassa. Elintason kasvaessa ajan arvo kasvaa. Vaikka elintasomme kasvaisi miten paljon, vuorokaudessa on edelleen 24 tuntia. Tämä lisää lähipalveluiden ja ylipäänsä lyhyiden etäisyyksien arvostusta.
Paikallispalvelut ovat pitkälti lompakoillaan äänestävien asukkaiden päätösvallassa jo nyt, mutta on sinänsä totta, että suoraa vaikutusvaltaa liiketilojen tarjontaan ei juuri ole. Taloyhtiön omistuksessa olevat liiketilat, tai vuokranantajat vuokratalojen kohdalla, mahdollistaisi tämän.

Toisaalta neuvottelu useiden palvelutarjoajien kanssa, ja tarjonnan sovittaminen paikallisiin tarpeisiin ei ole asunto-osakeyhtiön tai edes institutionaalisen vuokranantajan osaamista. Markkinaa voisi olla toimijoille, jotka vuokraisivat esimerkiksi määräaikaisella sopimuksella koko korttelin viereisen kadunpätkän liiketilat taloyhtiöiltä ja räätälöisivät ratkaisun, jossa yhdistyy asukkaiden palvelutoiveet palveluja tarjoavien yritysten tilatarpeisiin.

Suurin haaste tässä on, ainakin suurimmassa osassa Helsinkiä on liiketilojen ylitarjonta. Syystä tai toisesta kaavoittaja ylimitoittaa liiketilojen määrän ja kun tähän yhdistetään suomalaisen asuinalueen tyypillisesti kovin alhainen väestötiheyden eli asiakkaiden puutteen, halukkaita vuokralaisia ei ole jonoksi saakka. Jos ei ole varaa valita vuokralaista liiketilaan niin on hieman akateeminen kysymys millä perusteella se tulisi valita.

Toisaalta Helsingissä on monta esimerkkiä uusista asuinalueista, joissa on edelleen kovin vaillinainen palveluverkosto. Yksi ratkaisu voisi olla kevyet liikuteltavat liiketilat paikalliseen tilojen puutteeseen, ovat ne sitten vaikka kontteja tai ruokarekkoja.
Oma ongelmansa on, että uudisalueen vielä rakentuessa riittävää kysyntää palveluille, kuten joukkoliikenteelle ei vielä ole, vaikka osa asukkaista on jo muuttanut alueelle. Sama ongelma syntyy, jos rakentaminen on liian väljää: palveluiden edellytykset heikkenevät, kun asiakkaita ei ole riittävästi.

Living as a Service – artikkelisarja

Olemme esittäneet väittämiä liityen tulevaisuuden asumiseen. Haastattelemamme asumisen asiantuntijat kommentoivat väitteitämme ja kertovat oman näkemyksensä siitä, miltä asuminen
ja asumisen palvelut tulevaisuudessa näyttävät.

Valitsimme haastetetaviksi henkilöitä, joilla on ajankohtaista näkemystä aiheeseen. Haastattelemiemme asiantuntijoiden näkemykset edustavat monipuolisesti eri näkökulmia aiheeseen.

Haastattelemamme asiantuntijat:
Teemu Pyyluoma, Lisää kaupunkia Helsinkiin – aktiivi
Mika Rajala, Turun kaupunki, Aninkaisten alueen hankepäällikkö
Matti Petteri Pöntiö, Toimitusjohtaja ja asumisen palveluiden kokemusasiantuntija
Lauri Peltonen, Kojamo, Asumisen palvelut -yksikön johtaja
Tiina Antinoja, Arkkitehti SAFA ja asumisen asiantuntija,
tulevaisuusorientoitunut suunnittelutoimisto MUUAN

Lue kaikki artikkelit:
1: “Vuonna 2050 vuokra-asuminen on suosituin asumisen muoto”.
2: “Asukkaat valitsevat itse mitä palveluita korttelissa toteutetaan”.
3: “Asukkailla mahdollisuus tuottaa palveluita asuinpaikassaan
– merkityksellisen elämän moottoreina”.
4: ” Tulevaisuudessa sisältö täydentää sijaintia”
5: ”Vapaa-ajan merkitys korostuu, palvelut halutaan läheltä”.